Tutustuimme Laupias Samarialainen -kertomukseen ja kuuntelimme sen pariin otteeseen. Yritimme samastua tuon ajan maailmaan. Siiihen, miltä ympärillä näytti ja miltä tuoksui. Matka oli kenties pitkä. Minkälaisia kulkijoita tuolla tiellä kulkikaan?

Jokainen sai nostaa esille yhden asian, joka erityisesti herätti huomion. Asia sai olla mikä tahansa. Joko pieni yksityiskohta tai sitten suurempi merkitys tekstin pinnan alla. Yksi monia vastauksia yhdistävä piirre oli kysymys maksuista ja rahasta. Kertomuksessa samarialaista auttanut henkilö oli valmis maksamaan samarialaisen hoitokulut, jotta hänestä pidettäisiin hyvää huolta. Vertasimme tätä meidän aikaamme. Olisimmeko me valmiita maksamaan tuntemattoman ihmisen kulut? Ilman vastineita, että meille maksettaisiin takaisin..

Kertomus nostatti paljon ajatuksia ja keskustelua. Nuoret saivat keskustella myös keskenään ja pohtia vertauksen merkitystä ja sen opetusta meidän aikanamme.

Lopuksi saimme kuulla hartauden, jossa käsiteltiin myös lähimmäisen auttamisen merkitystä. Se, että olemme läsnä, tekee paljon. Ja joskus pienetkin teot voivat olla jollekulle suureksi avuksi.

Nyt meillä on rippikoulussa kuukauden tauko ja seuraavan kerran tapaamme toukokuun lopussa ja keskustelemme tulevasta kesästä.

Kuullaan sen jälkeen. Voikaa hyvin!

Kirjoittanut: Mimmi Merlich

Tämä kerta vei meidät digitaalisesti yhteistyöhön Tukholman suomalaisen seurakunnan kanssa. Olipa mukavaa pohtia yhdessä rukouksen tematiikkaa ja erilaisia tapoja rukoilla. Rukouksen siivet kantavat äärettömiin eikä rukouksen kielellä ole lainkaan maantieteellisiä rajoja.

Tärkeää on pitää mielessä, että rukoukseen ei ole yhtä oikeaa tapaa, vaan kukin voi omalla tavallaan keskustella Jumalan kanssa. Valmis rukous, tavanomainen jutustelu ja hiljentyminen Pyhän Hengen äärellä ovat kaikki yhtä arvokkaita tapoja rukoilemiseen.

Nuoret pääsivät kertomaan omia ajatuksiaan rukouksesta – samoin kuin me ohjaajatkin.

Lopuksi saimme hiljentyä hartauteen. Toivottavasti pääsemme tapaamaan tukholmalaiset nuoret ja rippikoulutyöntekijät viikonloppuleirillä nyt kesällä.

Kirjoittanut: Mimmi Merlich

Kiirastorstaina 1.4. pidimme vähän erilaisen kerran, kun seurasimme yhdessä messua netin kautta. Rikillä oli nimittäin vuoro pitää suomenkielinen kiirastorstain iltamessu Trollhättanissa. Monilla ei ole ollut mahdollisuutta seurata suomalaista messua näinä aikoina, joten ajattelimme, että olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan sellaista nyt yhdessä.

Tekniikka takkuili hieman alkuun, mutta lopulta messun seuraaminen Zoomin kautta onnistui. Trollhättanissa ei ole vietettyä messua lähes vuoteen, joten oli hienoa, että saimme sen viimein tehdä kahdeksan seurakuntalaisen ollessa läsnä kirkossa. Rippikoululaiset olivat juuri ennen messun alkua listanneet erilaisia rukousaiheita, jotka otin sitten mukaan messun yhteydessä lukemaani esirukoukseen.

Tällä kertaa saimme kokoontua nuorten kanssa jumalanpalveluksen viettoon vain digitaalisesti. Olisi todella hienoa, jos vielä tämän rippikoulun aikana pääsisimme kokoontumaan yhteen fyysiseen jumalanpalvelukseen. Toivokaamme, että tämä olisi vielä mahdollista.

Kirjoittaja: Riki

Lähemmäs tuhat nuorta kokoontui yhteen viettämään Västeråsin hiippakunnan järjestämää hiippakuntapäivää Zoomissa. Myös meidän kansallinen rippikouluryhmämme sai olla mukana tässä tapaamisessa, miten mukavaa!

Päivä piti sisällään musiikkiesityksiä, paljon informaatiota, jumalanpalveluksen ja monenmoisia workshop-huoneita, joista nuoret saivat valita mieleisensä. Myös me saimme pitää yhtä huonetta ja opettaa siellä suomea ruotsalaisille nuorille.

Kohokohta monelle oli varmasti Melodifestivaalivoittaja Tussen vierailu. Saimme kuulla hänen haastattelunsa sekä pari laulua, joista yksi oli tietysti hänen voittolaulunsa!

Päivän kantava teema oli äänen saaminen kuuluviin eri tilanteissa. Informatiiviset osuudet nostivatkin esiin nuorten vaikutusmahdollisuuksia ympäri maailmaa niin kirkolliseen avustustyöhön kuin ilmastonmuutokseenkin liittyvissä kysymyksissä.

Päivän päätteeksi kaikilla oli mahdollisuus jäädä diskoilemaan Zoomin välityksellä!

Me kiitämme Västeråsia tämän päivän järjestämisestä sekä vieraanvaraisuudesta meitä kohtaan. Mukava, että saimme osallistua!

Pian meillä onkin taas uusi rippikoulukerta.

Kirjoittanut: Mimmi Merlich

Tämän rippikoulukerran teemana oli yhteinen mysteeri. Salainen ystävämme Teofilos oli jättänyt meille mystisiä vihjeitä ja eriskummallisen laatikon, jota emme saaneet millään auki. Ohjeistuskirjekin oli kirjoitettu kreikankielisillä kirjaimilla.

Olimme kuitenkin uskaliaita ja päätimme jakautua pienryhmiin, sillä tiimityöllä saamme aina enemmän aikaan. Jokainen ryhmistä sai erilaisia tehtäviä ratkaistavakseen ja jokaisen tehtävän ratkaisuna oli kirjain. Kukin ryhmistä onnistui ratkomaan haastavat viisi erilaista tehtävää ja saivat jokainen viisi eri kirjainta, joista muodostui sana.

Kun ryhmät palasivat takaisin suureen saliin saimme koota yhteistyömme tulokset ja viidestä eri sanasta muodostui lause ”Herra rakas, anna hyvä sana”, jolla saimme kuin saimmekin mysteerisen laatikon auki. Mutta laatikossa olikin vielä yksi erikoinen sana ”koinonia”, jonka merkityksen saimme kuitenkin lopulta selville, sillä keskuudessamme oli eräs jolla oli erityinen kyky tämän sanan tulkitsemiseen.

Kokonaisuudessaan yhteistyö toimi loistavasti, kaikki tehtävät saatiin tehtyä ja mysteeri ratkaistua yhdessä turkulaisten kanssa.

Lopussa Turku piti meille kaikille hartauden ja saimme kaikki toivotella toisillemme hyvää jatkoa. Odotamme innolla, että pääsemme yhdessä leirille. Yhteys, koinonia, on avainsana rippikoulussamme!

Kirjoittanut: Mimmi Merlich

Pahoittelut, että blogin päivittämisessä on ollut pieni tauko. Vaikka korona onkin laittanut monet seurakunnan normaalit tapahtumat tauolle, on sekä Mimmillä että minulla riittänyt kiirettä. Yksi mielenkiintoinen meitä työllistänyt projekti oli yhteistapaamisen suunnittelu turkulaisten rippikoululaisten kanssa. Siitä, kuinka tapaaminen sujui, kuulemma myös pian lisää toisessa blogitekstissä.

Helmikuun 18. päivä pidimme kevään kolmannen tapaamisemme, jossa aiheena oli kukas muukaan kuin Jeesus. Ennakotehtävänämme pohdimme sitä, mitä Jeesus meille merkitsee. Saimme huomata, että Jeesuksen merkitystä ei ole aina kovin helppo hahmottaa. Hän on henkilönä niin moniulotteinen, että ei ole helppo valita vain yhtä merkitystä hänelle. Tämä monipuolisuus sopi myös hyvin päivän aktiviteettiin, jossa saimme muodostaa uusia sanoja sekä suomeksi että ruotsiksi pidempien sanojen kirjaimista. Yllättävän paljon uusia sanoja muodostuu, kun antaa luovuutensa kukkia.

Opetusosuudessa kuulimme kattavan tarkastelun siitä, kuka Jeesus on historiallisena henkilönä. Hänestä on olemassa yllätävän paljon historiallisia todisteita myös Raamatun ulkopuolella. On myös kiinnostavaa miettiä, mitä esimerkiksi Jeesuksen perhe ajatteli hänestä, kun hän teki kaikki Raamatussa kerrotut tunnustekonsa. Loppuhartaudessa saimme kuulla siitä, mikä on ehkä kaikkein merkittävintä Jeesuksessa: Että hän on ihmiseksi syntynyt Jumalan rakkaus, joka rakastaa meitä sellaisina kuin olemme. Tästä meitä muistuttavat rukoushelminauhan punaiset rakkauden helmet.

Ensi kerralla pääsemmekin tapaamaan turkulaiset rippikoulaiset, joiden kanssa pääsemme toivottavasti kesällä leirille. Hienoa kuitenkin päästä tapaamaan heitä jo nyt ja tehdä yhteistyötä suomalaisten nuorten kanssa.

Teksti: Riki Kuivalainen

Meidän kansallinen ruotsinsuomalainen rippikoulumme huipentuu tulevana kesänä Turun saaristoon, jossa pääsemme pitämään yhteisen rippileirin Turun Martinseurakunnan kanssa. Tähän mennessä olemme vaihtaneet ajatuksia vain sähköpostitse, mutta nyt suureksi riemuksemme sähköposteille saatiin kasvot. Kokouksessa mukana vasemmalla Riki Kuivalainen (Trollhättan), Manne Mali (Västerås), oikealla Mimmi Merlich (Uumaja), Saara Palmunen (Turku) ja alhaalla keskellä Kristian Luoma (Turku).

Keskustelimme tulevaan leiriin liittyvistä asioista ja ideoista. Sovimme myös yhteisen etätapaamisen meidän ruotsinsuomalaisten nuorten ja turkulaisnuorten kanssa maaliskulle. Tuolloin pääsevät kaikki nuoretkin tapaamaan toisensa etäyhteyksin, huippua!

Tällainen yhteistyö on arvokasta ja kaikki odottavat innolla jo kesää. Mutta aika menee onneksi nopeasti. Ja tietysti toivomme, että tuolloin saamme matkustaa ja rajoitukset ovat helpottaneet. Toiveikkaina olemme!

Kirjoittanut: Mimmi Merlich

Kevään toisessa tapaamisessa teemana oli ihmisen ominaisuudet. Viime kerralla puhuimme siitä, millaisia me olemme, ja tällä kerralla tarkoituksena oli syventyä tarkemmin siihen, millaisia ehkä toivoisimme olevamme ja millaisia ovat hyvän ihmisen ominaisuudet. Ennakkotehtäväksi nuoret olivat saaneet pohtia, kuka on heille esikuva. Monet pitivät esikuvinaan läheisiä sukulaisia, jotka ovat kokeneet vaikeita asioita elämässään mutta selvinneet niistä. Nuorten esikuvat olivat toisista välittäviä ja periksiantamattomia persoonia. Keskustelussa todettiin myös, että olisi hienoa, jos voisi pitää tulevaisuuden itseään omana esikuvanaan.

Tunnin kevennyksenä arvuuttelimme piirtämällä erilaisia ammatteja. Ei ole helppoa piirtää esikouluopettajaa tai kuraattoria, mutta nekin tulivat arvatuiksi. Opetusosuudessa kävimme läpi muutamia Raaamatun henkilöitä ja heidän luonteenpiirteitään. Tämä johdatti pienryhmäkeskusteluihin, jossa puhuimme siitä, millainen on hyvä ihminen. Keskustelussa tuli ilmi muun muassa, että hyvä ihminen on hyvä myös heille, joista hän ei pidä. Hyvä ihminen on hyvä sekä itselleen että muille.

Tapaamisen päätimme totuttuun tapaan iltahartauteen, jossa aiheena oli tällä kertaa Pyhän huolettomuuden helmi. Jumala rakastaa meistä jokaista sellaisena kuin olemme. Tämän ansiosta voimme jättäytyä hänen huolenpitonsa varaan ja luottaa siihen, että hänen rakkautensa kantaa meidät yli kaikkien huolien.

Teksti: Riki Kuivalainen

Tällä kerralla olimme lähettäneet nuorille puut sekä Himmeli-lehdet. Himmeli-lehden seuraavaan numeroon tulee juttu myös meidän rippikoulustamme. Tätä varten sain kunnian haastatella nuoria ohjaajiamme ja tätä kautta avartaa omaa ymmärystäni siitä, miten nuoret kokevat maailman. Tästä saatte lukea enemmän, kun uusi Himmeli ilmestyy kevään edetessä!

Varsinainen aiheemme oli identiteetti. Puut olivat kolahtaneet postilaatikoihin ja niihin pääsimme paneutumaan kevään ensimmäisenä rippikouluiltana. Tehtävänä oli kaikilla ottaa vain värikynät tai tussit mukaan, jotta puuhun pystyi piirrellä ja väritellä eri kuvioita.

Identiteetin tutkiminen jakautui kolmeen osaan; juuriin, tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Apukysymysten avulla nuoret saivat merkitä puuhun haluamallaan tavalla merkittäviä asioita, joita heidän elämässään oli tapahtunut ja joita oli nyt tällä hetkellä meneillään. Myös tulevaisuutta käsiteltiin puun avulla. Kuuntelimme levollista taustamusiikkia ja työskentelimme videon kautta puun parissa, kukin omalla tahollaan. Identiteetin tarkastelu voi olla hyvinkin henkilökohtainen prosessi ja tämän takia puun esittelykierroksella kukin sai kertoa sen, mikä tuntui hyvältä.

Rippikoulussamme pyrimme luomaan luottamuksen henkeä tapaamisissamme. Tämän vuoksi emme julkaise kuvia nuorten puista julkisesti, mutta laitan mallina tänne meidän ohjaajien, minun ja Rikin versiot, niin että te lukijat hieman hahmotatte, että mistä ihmeen puista oikein puhun.

Aihe oli erittäin tärkeä ja mieltä lämmitti se, kuinka paneutuneesti kaikki työskentelivät tehtävän parissa. Tuntiimme mahtui myös tietysti alkuun kuulumiskierros sekä tietovisa syksyn aikana käsitellyistä teemoista. Ja lopussa pidimme hartauden, johon osa nuorista oli jo varautunut omin kynttilöin.

Tästä on hyvä jatkaa kevään tuleviin tapaamisiin!

Kirjoittanut: Mimmi Merlich

Monin tavoin erikoisesta vuodesta huolimatta joulu ja uusivuosi tulivat samalla tavoin kuin joka vuosi aikaisemminkin. Myös me rippikoulussa pidimme taukoa pyhien yli, mutta pian on taas aika aloittaa tapaamiset. Kevään ensimmäinen kokoontumiskerta on kahden viikon päästä, ja sen jälkeen jatkamma tapamaamisia syksyn tapaan joka toinen torstai.

Kevään tapaamiskerroille olemme suunnitelleet aiheiksi muun muassa oman identiteetin pohtimista, miten olla osana maailmanlaajaa kirkkoa, Jeesuksen vertauksia sekä syventymistä rukoushelmiin ja niiden käyttöön. Opetuksen lisäksi tapaamisissa tulee olemaan myös myös apuohjaajien vetämiä leikkejä ja muita toiminnallisia osuuksia. Mikäli koronatilanne sen sallii, toteutamme myös nuorten tutustumisvierailun omaan lähiseurakuntaan sekä viikonloppuleirin maaliskuussa.

Me vetäjät odotamme innolla kevätkauden alkua. Hienoa että pääsemme yhdessä jatkamaan hyvin alkanutta rippikoulua.

Kirjoittaja: Riki Kuivalainen