Lähemmäs tuhat nuorta kokoontui yhteen viettämään Västeråsin hiippakunnan järjestämää hiippakuntapäivää Zoomissa. Myös meidän kansallinen rippikouluryhmämme sai olla mukana tässä tapaamisessa, miten mukavaa!

Päivä piti sisällään musiikkiesityksiä, paljon informaatiota, jumalanpalveluksen ja monenmoisia workshop-huoneita, joista nuoret saivat valita mieleisensä. Myös me saimme pitää yhtä huonetta ja opettaa siellä suomea ruotsalaisille nuorille.

Kohokohta monelle oli varmasti Melodifestivaalivoittaja Tussen vierailu. Saimme kuulla hänen haastattelunsa sekä pari laulua, joista yksi oli tietysti hänen voittolaulunsa!

Päivän kantava teema oli äänen saaminen kuuluviin eri tilanteissa. Informatiiviset osuudet nostivatkin esiin nuorten vaikutusmahdollisuuksia ympäri maailmaa niin kirkolliseen avustustyöhön kuin ilmastonmuutokseenkin liittyvissä kysymyksissä.

Päivän päätteeksi kaikilla oli mahdollisuus jäädä diskoilemaan Zoomin välityksellä!

Me kiitämme Västeråsia tämän päivän järjestämisestä sekä vieraanvaraisuudesta meitä kohtaan. Mukava, että saimme osallistua!

Pian meillä onkin taas uusi rippikoulukerta.

Kirjoittanut: Mimmi Merlich

Tämän rippikoulukerran teemana oli yhteinen mysteeri. Salainen ystävämme Teofilos oli jättänyt meille mystisiä vihjeitä ja eriskummallisen laatikon, jota emme saaneet millään auki. Ohjeistuskirjekin oli kirjoitettu kreikankielisillä kirjaimilla.

Olimme kuitenkin uskaliaita ja päätimme jakautua pienryhmiin, sillä tiimityöllä saamme aina enemmän aikaan. Jokainen ryhmistä sai erilaisia tehtäviä ratkaistavakseen ja jokaisen tehtävän ratkaisuna oli kirjain. Kukin ryhmistä onnistui ratkomaan haastavat viisi erilaista tehtävää ja saivat jokainen viisi eri kirjainta, joista muodostui sana.

Kun ryhmät palasivat takaisin suureen saliin saimme koota yhteistyömme tulokset ja viidestä eri sanasta muodostui lause ”Herra rakas, anna hyvä sana”, jolla saimme kuin saimmekin mysteerisen laatikon auki. Mutta laatikossa olikin vielä yksi erikoinen sana ”koinonia”, jonka merkityksen saimme kuitenkin lopulta selville, sillä keskuudessamme oli eräs jolla oli erityinen kyky tämän sanan tulkitsemiseen.

Kokonaisuudessaan yhteistyö toimi loistavasti, kaikki tehtävät saatiin tehtyä ja mysteeri ratkaistua yhdessä turkulaisten kanssa.

Lopussa Turku piti meille kaikille hartauden ja saimme kaikki toivotella toisillemme hyvää jatkoa. Odotamme innolla, että pääsemme yhdessä leirille. Yhteys, koinonia, on avainsana rippikoulussamme!

Kirjoittanut: Mimmi Merlich

Pahoittelut, että blogin päivittämisessä on ollut pieni tauko. Vaikka korona onkin laittanut monet seurakunnan normaalit tapahtumat tauolle, on sekä Mimmillä että minulla riittänyt kiirettä. Yksi mielenkiintoinen meitä työllistänyt projekti oli yhteistapaamisen suunnittelu turkulaisten rippikoululaisten kanssa. Siitä, kuinka tapaaminen sujui, kuulemma myös pian lisää toisessa blogitekstissä.

Helmikuun 18. päivä pidimme kevään kolmannen tapaamisemme, jossa aiheena oli kukas muukaan kuin Jeesus. Ennakotehtävänämme pohdimme sitä, mitä Jeesus meille merkitsee. Saimme huomata, että Jeesuksen merkitystä ei ole aina kovin helppo hahmottaa. Hän on henkilönä niin moniulotteinen, että ei ole helppo valita vain yhtä merkitystä hänelle. Tämä monipuolisuus sopi myös hyvin päivän aktiviteettiin, jossa saimme muodostaa uusia sanoja sekä suomeksi että ruotsiksi pidempien sanojen kirjaimista. Yllättävän paljon uusia sanoja muodostuu, kun antaa luovuutensa kukkia.

Opetusosuudessa kuulimme kattavan tarkastelun siitä, kuka Jeesus on historiallisena henkilönä. Hänestä on olemassa yllätävän paljon historiallisia todisteita myös Raamatun ulkopuolella. On myös kiinnostavaa miettiä, mitä esimerkiksi Jeesuksen perhe ajatteli hänestä, kun hän teki kaikki Raamatussa kerrotut tunnustekonsa. Loppuhartaudessa saimme kuulla siitä, mikä on ehkä kaikkein merkittävintä Jeesuksessa: Että hän on ihmiseksi syntynyt Jumalan rakkaus, joka rakastaa meitä sellaisina kuin olemme. Tästä meitä muistuttavat rukoushelminauhan punaiset rakkauden helmet.

Ensi kerralla pääsemmekin tapaamaan turkulaiset rippikoulaiset, joiden kanssa pääsemme toivottavasti kesällä leirille. Hienoa kuitenkin päästä tapaamaan heitä jo nyt ja tehdä yhteistyötä suomalaisten nuorten kanssa.

Teksti: Riki Kuivalainen