Tämä kerta vei meidät digitaalisesti yhteistyöhön Tukholman suomalaisen seurakunnan kanssa. Olipa mukavaa pohtia yhdessä rukouksen tematiikkaa ja erilaisia tapoja rukoilla. Rukouksen siivet kantavat äärettömiin eikä rukouksen kielellä ole lainkaan maantieteellisiä rajoja.

Tärkeää on pitää mielessä, että rukoukseen ei ole yhtä oikeaa tapaa, vaan kukin voi omalla tavallaan keskustella Jumalan kanssa. Valmis rukous, tavanomainen jutustelu ja hiljentyminen Pyhän Hengen äärellä ovat kaikki yhtä arvokkaita tapoja rukoilemiseen.

Nuoret pääsivät kertomaan omia ajatuksiaan rukouksesta – samoin kuin me ohjaajatkin.

Lopuksi saimme hiljentyä hartauteen. Toivottavasti pääsemme tapaamaan tukholmalaiset nuoret ja rippikoulutyöntekijät viikonloppuleirillä nyt kesällä.

Kirjoittanut: Mimmi Merlich

Kiirastorstaina 1.4. pidimme vähän erilaisen kerran, kun seurasimme yhdessä messua netin kautta. Rikillä oli nimittäin vuoro pitää suomenkielinen kiirastorstain iltamessu Trollhättanissa. Monilla ei ole ollut mahdollisuutta seurata suomalaista messua näinä aikoina, joten ajattelimme, että olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan sellaista nyt yhdessä.

Tekniikka takkuili hieman alkuun, mutta lopulta messun seuraaminen Zoomin kautta onnistui. Trollhättanissa ei ole vietettyä messua lähes vuoteen, joten oli hienoa, että saimme sen viimein tehdä kahdeksan seurakuntalaisen ollessa läsnä kirkossa. Rippikoululaiset olivat juuri ennen messun alkua listanneet erilaisia rukousaiheita, jotka otin sitten mukaan messun yhteydessä lukemaani esirukoukseen.

Tällä kertaa saimme kokoontua nuorten kanssa jumalanpalveluksen viettoon vain digitaalisesti. Olisi todella hienoa, jos vielä tämän rippikoulun aikana pääsisimme kokoontumaan yhteen fyysiseen jumalanpalvelukseen. Toivokaamme, että tämä olisi vielä mahdollista.

Kirjoittaja: Riki