Tämä kerta vei meidät digitaalisesti yhteistyöhön Tukholman suomalaisen seurakunnan kanssa. Olipa mukavaa pohtia yhdessä rukouksen tematiikkaa ja erilaisia tapoja rukoilla. Rukouksen siivet kantavat äärettömiin eikä rukouksen kielellä ole lainkaan maantieteellisiä rajoja.

Tärkeää on pitää mielessä, että rukoukseen ei ole yhtä oikeaa tapaa, vaan kukin voi omalla tavallaan keskustella Jumalan kanssa. Valmis rukous, tavanomainen jutustelu ja hiljentyminen Pyhän Hengen äärellä ovat kaikki yhtä arvokkaita tapoja rukoilemiseen.

Nuoret pääsivät kertomaan omia ajatuksiaan rukouksesta – samoin kuin me ohjaajatkin.

Lopuksi saimme hiljentyä hartauteen. Toivottavasti pääsemme tapaamaan tukholmalaiset nuoret ja rippikoulutyöntekijät viikonloppuleirillä nyt kesällä.

Kirjoittanut: Mimmi Merlich