Kevään toisessa tapaamisessa teemana oli ihmisen ominaisuudet. Viime kerralla puhuimme siitä, millaisia me olemme, ja tällä kerralla tarkoituksena oli syventyä tarkemmin siihen, millaisia ehkä toivoisimme olevamme ja millaisia ovat hyvän ihmisen ominaisuudet. Ennakkotehtäväksi nuoret olivat saaneet pohtia, kuka on heille esikuva. Monet pitivät esikuvinaan läheisiä sukulaisia, jotka ovat kokeneet vaikeita asioita elämässään mutta selvinneet niistä. Nuorten esikuvat olivat toisista välittäviä ja periksiantamattomia persoonia. Keskustelussa todettiin myös, että olisi hienoa, jos voisi pitää tulevaisuuden itseään omana esikuvanaan.

Tunnin kevennyksenä arvuuttelimme piirtämällä erilaisia ammatteja. Ei ole helppoa piirtää esikouluopettajaa tai kuraattoria, mutta nekin tulivat arvatuiksi. Opetusosuudessa kävimme läpi muutamia Raaamatun henkilöitä ja heidän luonteenpiirteitään. Tämä johdatti pienryhmäkeskusteluihin, jossa puhuimme siitä, millainen on hyvä ihminen. Keskustelussa tuli ilmi muun muassa, että hyvä ihminen on hyvä myös heille, joista hän ei pidä. Hyvä ihminen on hyvä sekä itselleen että muille.

Tapaamisen päätimme totuttuun tapaan iltahartauteen, jossa aiheena oli tällä kertaa Pyhän huolettomuuden helmi. Jumala rakastaa meistä jokaista sellaisena kuin olemme. Tämän ansiosta voimme jättäytyä hänen huolenpitonsa varaan ja luottaa siihen, että hänen rakkautensa kantaa meidät yli kaikkien huolien.

Teksti: Riki Kuivalainen